Näyttelyt

Möhkönvirta 2013

Tänä vuonna Möhkönvirta -näyttely laajenee myös Parppeinvaaran runokylään. Parppeinvaaran Korhosen hirsiaitoissa esillä ovat taiteilijat Asko Salminen ja Toivo Jaskanen, jonka installaatio on nimeltään Muodonmuutoksia.

Aitoissa on myös esillä runoteos "Metamorfoosi", joka on kirjailija Heikki Turusen uudelleen sommittelema kokonaisuus kokoelmastaan "Kahunpäinen metsänvartija". Kokoelman teema on luonnon ja erityisesti metsän suojelu. Saksofonisti Petri Karttusen musiikki säestää Heikki Turusen ja Hannu Virolaisen lukemaa runoteosta.

"Minä olen metsän ukko,

vaari viijakon vihannan.

Silkistä ei ole sivuni,

tuohisesta turkkiseni.

Kiillä ei kupari kupeilla,

kultakaarna kulmasilla."

Ote Heikki Turusen runosta Metsän ukko

Sieluni on sankka metsämaa-näyttely

 RITVA KOVALAINEN JA SANNI SEPPO: ”SIELUNI ON SANKKA METSÄMAA”

1.6.–31.8.2013

”Suomalaiset ovat lähempänä metsäläishistoriaansa kuin monet Euroopan kansat, mutta ero tasoittuu nopeasti. Vuosisadan alun kirjailijoiden ja taiteilijoiden rakkauden tunnustukset erämaalle kuvaavat kokemuksia, jotka yhdistävät yhä harvenevaa joukkoa. Metsä on ollut elämämme piirin raja. Havumetsien keskellä olemme jakaneet metsän kanssa kaiken; surut, ilot, pelot, yksinäisyyden, turvan. Se on ollut piilopaikka ja myös paikka, jonne kadotaan ja kuollaan. Kun metsä on kesytetty ja organisoitu, on jäljellä mielikuva metsästä, jokaisella omansa. Kun metsä muuttuu, muuttuu mielemme. Erämetsien myötä katoaa se sielu, joka niiden rauhaa kaipaa. Runouden metsää syleilevä kieli muuttuu taloudellisen ajattelun kieleksi. Painaudummeko yhä sen syliin, syleilyyn, uumeniin, helmaan ja sydämeen vai onko se villiydessään kammottava, ja turvallinen vain kun säätelemme sen omaan järjestelmäämme sopivaksi ja määrittelemme sen hakkuukypsäksi, yli-ikäiseksi tai vajaatuottoiseksi.” Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo

Sieluni on sankka metsämaa näyttely koostuu valokuvista ja lyhytelokuvasta Sateenkaarenpää, jossa ilomantsilaiset kertovat metsästä ja sen menettämisestä.

Luontopirtti Mesikkä

Mesikän näyttely kertoo ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta: perinteistä, metsästyksestä sekä paikallisen luonnon erityispiirteistä. Näyttelyn pohjana on ilomantsilaisen metsästäjän ja opettajan Heimo Rautavan ainutlaatuinen täytettyjen eläinten kokoelma.

Luontopirtti Mesikässä on nähtävissä pohjois-karjalaisen luonnon tyypillisimmät eläinlajit, upeita maisemia ja aistittavissa tunnelmallinen äänimaisema. Näyttelytilaan rakennetuissa dioraamoissa tutuiksi tulevat niin suomaisema kuin kuiva kangasmetsä eläimistöineen. Lisäksi Luontopirtti Mesikässä voi perehtyä muun muassa kansanuskomuksiin, kuunnella kurkien ääntelyä ja kurkistaa karhuluolan uumeniin.

Luontopirtti Mesikkä soveltuu erinomaisesti lapsivieraille, niin leikki-ikäisille kuin eri-ikäisille koululaisille. Karhuluolan uumenissa voi hetken leikkiä lukuisilla nalleillamme ja tutkia karhukirjojamme satu- ja uskomusmaailmaa. Mesikän näyttelyn monipuolisuus tukee eri kouluaineiden oppisisältöjä ja vierailu näyttelyssä tuo kouluopetukseen uudenlaista syvyyttä.

Raja, Raappana, Rukajärvi-näyttely

Legendaarisen Rukapirtin historiaan liittyy erottamattomasti kenraalimajuri Erkki Raappana, talvisota ja Rukajärven rintama. Rajakenraalin majan näyttely kuvaa monipuolisesti Rajakenraali Raappanan persoonaa niin luonto- ja koiraharrastajana kuin merkittävänä sotastrategina. Näyttely tarjoaa moniaistisen kokonaisuuden, joka johdattaa suoraan talvisodan asemasota-aikaan Rukajärven rintamalle.

Majassa on nähtävänä kenraalimajuri Raappanan aseita sekä ansiomerkit. Kiintoisaksi majan vaiheet tekee kenraali Raappanan oma persoona rajan puolustajana ja sodan loppuvaiheessa Ilomantsin ratkaisevien torjuntataisteluiden komentajana sekä Suomenmarsalkka Mannerheimin erähenkisenä tuttavana ja luottomiehenä.

Yhtenä näyttelyn uutuutena on 7 minuutin mittainen multivisio, joka sisältää mm. alkuperäistä TK-filmimateriaalia Erkki Raappanan komentopaikalta Rukajärveltä. Alkuperäisen Rukapirtin esineistön laajuus on vaikuttava ja esineet kertovat omaa tarinaansa koko Suomen yhteisestä historiasta.

Mateli Kuivalatar

Elias Lönnrot kirjoittaa Kantelettaren esipuheessa: ”Koitereen järven rannalla eli pari vuotta sitte ja taitaa vieläki elää, vanha 80-vuotinen akka, Mateli Kuivalatar, joka muutamista muilta kerätyistä tyttöin lauluista, kun niitä hänen kuullaksemme luimme, sanoi ”no vieläkö nyt sitäki maassa muistellaan ja ken sitä teille lauloi? Minä sen ennen nuorra tyttönä ollen tein.””
Matelin runojen merkitys Kantelettaren sisällölle oli merkittävä. Lönnrotille Kuivalatar oli ”oikia laulaja” ja hänen runouttaan hän kuvasi näin:” se on kuin sorja rosa carelica, Karjalan metsäruusu, vienontuoksuinen, keskellä erämaata.”
Kuivalattaren museoaitoissa on Matelille kuulunutta aineistoa kertomassa laulajan elinajasta ja siitä kulttuuriperinnöstä, jonka suuret taitajat ovat meille jättäneet.

"Alahall´ on allin mieli
uiessa vilua vettä,
sukkeloitessa suloa,
jäänalaista järkyttäissä,
alempana minun sitäi;
vilu vatsa varpusella
istuissa jääoksalla
vilumpi minun sitäi."

Runonlaujan pirtti

Ilomantsin syrjäinen sijainti luterilaisen ja ortodoksisen kulttuurialueiden rajalla on vaikuttanut vahvasti alueen karjalaisuuteen. Pirtin ilmapiiri ja esineistö viestittävät vanhan karjalaisen pirtin tunnelmaa. Runonlaulu- ja kanteleensoittotaito sukupolvelta toiselle siirtyvänä perinteenä säilyivät alueella verrattain myöhään.
Runonlaulun ja kanteleensoiton lisäksi Runopirtissä voi tutustua Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön laajaan erikielisten Kalevaloiden kokoelmaan, joka on Parppeinvaaran Runokylää hallinnoivan Ilomantsin Museosäätiön hoidossa.